Countdown has started - lähtölaskenta on alkanut!

Time flies and it truly feels like that - also while I have been preparing my journey to Paraguay.
I finally got my dates for departure and some other information about the trip.

I will leave on January 8th from Helsinki to Amsterdam and from Amsterdam to Sao Paolo. And finally the last flight is from Sao Paolo to Asuncion, Paraguay. All together the flights will take around 24 hours to get there and I'm already a little disstressed about the long travelling.

Well I should not worry about it because it doesn't help any and perhaps I should just concentrate on relaxing myself and enjoy the trip :)

Before the journey can begin there is so much to do:

- Briefing at the Red Cross headquarters in Helsinki
- Medical check-up's
- Vaccinations ( which I hope I wont need too many since I already have taken those before)
- Bank stuff (bills, loans...)
- Insurance
- International drivers license
- And so much more

At the same time we have been working online to have our project proposal done and all the pre-planning for the project. Our group have several nationalities ( British, Crotaian, Bulgarian, Finninsh and German participants) represented and ofcourse we have the best team! 

Here is our fine team looking smart

We all have our own speciality that we have to offer. I hope the locals will benefit a lot from our work and that we will be able to help them build their  capacity :)




Yllä kuvassa Paraguay tiimi. Yritimme ainakin kovasti näyttää asialliselta :)
Ryhmä koostuu Saksan, Kroatian, Suomen, Britannian ja Bulgarian edustajista.

Lähtölaskenta on käynnissä ja minulla alkaa jo iskea pikkuisen matkakuume. Tuntuu, että aika loppuu kesken ja vaikka to DO-lista on lyhentynyt koko ajan niin toivon, ettei kiireessä ole unohtunut mitään.

Aikataulut on onneksi jo tarkentuneet ja lähtö on 8.1. tiistaina Helsingistä. Lento kulkee Amsterdamin ja Sao Paolon kautta Asuncioniin, Paraguayhin. Mua ei lentäminen ahdista, mutta toi matka on vaan jotenkin niin pitkä - vuorokausi matkustamista vaatii veronsa ja se kyllä rehellisesti sanoen hiukan ahdistaa.

Noh, asiat eivät ahditumalla ratkea, joten pitänee keksiä juttuja matkalle, jotta aika kuluisi mukavammin.

Ennen matkaa on ollut/on monta asiaa hoidettavana:

- Briiffi Punaisen Ristin keskustoimistolla
- Lääkärin tarkastus ( mitäs jos en kelpaakaan henkisesti tai fyysisesti???)
- Rokotukset - nämä pitäisi olla melkolailla kunnossa, kun on tullut matkusteltua tässä aiemmin :)
- Pankki ja vakuutus asioita
- Kansainvälinen ajokortti
- Ja lukuisia muita juttuja

Tässä kaiken muun ohessa on ollut projektin viimeistelyä eli ollaan ryhmän kanssa oltu netissä hiomassa projekti suunnitelmaa ja muutakin ennakkovalmistelua on tehty.

Tästä se lähtee....

May the journey begin...

Matka on alkamassa ja hiukan mietityttää ja jännittää. Olen kuitenkin jo niin pitkään toivonut tämänkaltaista projektia ja matkaa elämääni, että en voi kuin leijua jossain epätodellisuuden rajamailla.

Huomenna pitäisi siis startata koulutukseen Bonniin ( tai lähimaille sinne suuntaan) saksaan ja ohjelmaa nopeasti tänään silmäiltyäni voin todeta tulevan 10 päivän olevan todellakin täynnä asiaa.
Itse suosin tiukkaa aikatauluttamista ja kunnollista sisältöä koulutuksissa, joten tämä tiivis paketti saa minut suorastaan hyrisemään tyytyväisyydestä.

Journey is about to begin... I'm still a little confused and at the same time very excited. I have had a dream like this - to be able to participate a project  somewhere abroad and now it's finally happening.

I'm leaving tomorrow to Bonn, Germany where we are going to have some training for 10 days. I personally like good  and well planned schedules and as I saw this program - I was very pleased...

My Project is going to be in Paraguay and still the schedule is open and also the aim of this micro project but... I'm so happy!

Eli mun projektin kohdemaa on Paraguay ja vaikka niin moni asia on vielä avoinna - oon niin onnellinen!!

On my way to somewhere....

Matka kohti tuntematonta...

Elokuussa minulle ehdotettiin hakeutumista vapaaehtoiseksi Punaisen Ristin projektiin, joka toetutettaisiin keväällä 2013 ja kohteena Latinalainen Amerikka tai Balkanilla tapahtuva valmiusharjoitus(?)..... lähes näin epämääräisellä kuvauksella jäin pohdiskelemaan mahdollisuuksiani tällaisen muutaman kuukauden projektiin osallistumisesta. Tottakai olin innoissani asiasta, mutta elämä on jo sen verran opettanut, että piti hetki kuitenkin miettiä asiaa eri näkövinkkeleistä.

Valmiuspäällikkö meidän piiritoimistolta lähettelei s-postilla tarkempia faktoja projektista ja hiukan jo innostuinkin asiaa enemmän haaveilemaan.

Minulla on ollut jo vuosia haave päästä ulkomaan keikalle Punaisen Risitn kautta, mutta hidasteena on todennäköisesti ollut se, että en ole koskaan edes hakenut KV-reservin koulutukseen :)

Lopulta päädyin hakemaan projektiin ja samalla miettimään, mitäköhän työnantaja tähän asiaan mahtaa kommentoida. Kummallista kyllä, olin tyynen rauhallinen asian suhteen siinä mielessä, että tiesin lähteväni matkaan vaikka työnantajan mielipide olisi kielteinen. Projektin hakuvaiheessa ja vieläkin on avoinna se fakta, että miten pitkään reissuun ollaan lähdössä ja myös kohdemaa on vielä avoin. Latinalainen Amerikka on melko laaja käsite, mutta sinne minä omaa kiinnostustani kuitenkin ensisijaisesti osoitin ja sinne minä haluan.

Muutaman viikon kuluttua hakuajan päättymisestä sain uutisia, että minua olisi suomen puolesta esitetty toivomaani projektiin ja innosta soikeana tätä asiaa siinä punnitsin mielessäni ja toki tässä vaiheessa asiaa avasin lähemmin myös mm. vanhemmilleni.

Äiti ja Isä ovat minulle tärkeitä ja heille asian kertominen jotenkin hiukan jännitti. Olin kertonut kyllä kertonut aikeistani, mutta hieman ehkä hajanaisesti.  Muistan kun kerroin äidilleni asiaa niin minua jännitti hänen reaktionsa ja hieman naurahdellen hän vaan tokaisi, että "ei nämä sinun projektit enää oikein pääse yllättämään". Mitähän tuo nyt tarkoitti? Olen tehnyt elämässäni asioita, joita olen halunnut kokeilla ja en ole katunut niitä ollenkaan, päinvastoin. Elämä on kokemista ja elämistä varten ja en halua päätyä vanhana surkuttelemaan tekemättömiä asioita. Vuosi Au Pairina maailman ihanimmassa perheessä Virginiassa, vuosi armeijassa tai oikeammin merivoimissa tai opiskelujen yhteydessä tehty vaihto Intiaan/Bombayhin. Mitään näistä en vaihtaisi pois - minulla on tärkeitä ja läheisiä kontakteja monessa paikassa ja elämää rikastuttaneita vaiheita joita sitten voi myöhemmin ( ja toki nytkin) muistella ilolla.

Nyt jään innolla odottamaan, että minne sitä sitten oikein lähdetään!!!!

On my way to somewhere... abroad...

I were kind of talked into applying to a Red Cross project where they were looking for volunteers to do some projects in spring 2013... That was the basic information where this all started and what I knew when applying to this project. Well I did knew that German Red Cross was seeking people to volunteer in EVHAC ( European volunteer Humanitarian Aid Corps) to participate the micro projects in Latin America and in Kosovo.

At the moment I still don't know where I'm going but for sure - I will go if I am accepted into this project. My wish is to get into the Latin Americans project and actually I already know that the Finnish Red Cross has recommended me to German RC and to the Latin Americas project.

I was a little nervous about breaking the new to my parents but I think they did share the joy with me... My mom did mention that this didn't really suprize her :)  - I wonder why?!

My parents are my close family since I'm still single. I have done a lot in my life; working, travelling and exploring the world. There isn't anything that I regret doing and I'm priviledget to have such parents whom have supported and loved me so much that they have pushed me all the time forward to experience more. I know they worry and I do worry about them as well. That life my folks! Still I need to go on and see more so that when I get old - I will have things to remember :)

So - this is a short intro and there are more to come...