Terveyttä ja sen edistämistä / Health promotion and prevention...

Luovuta verta - ole sankari!!!

We have visited numerous places and met lots of people. Here is few pics of what we have seen and maybe small stories as well... 

Last week we went to see the local blood bank. The place it self is located in the city hospital and is open 24/7. They have one bed and one room for the actual donating and then they have an other room for recovery if needed. All the equipment seem to be similar to what we have in Finland and I could actually think even donating myself here ( I did have a little suspision about the place before..).

They have all the needed equipment for manufactoring the blood there so they only send the tests to Asuncion to be sure the blood is safe to use. So the system is suprisingly similar to ours.

Zdenko was ready to donate since we were there but he was not allowed since the vaccination he had taken just before coming here... so maybe in few weeks I will have an other text when we go there again!

The funny part here is that they said that even if he could have donated that time that it would have taken a long time since there were 4 people ahead waiting... But we didnt see anyone there sitting or anyone donating... So I quess this is once again a mystery.

Joo-o! Paikallisen sairaalan yhteydessä toimii verenluovutus. Oltiin kierroksella tutustumassa toimintaan ja oli ihan mielenkiintoista. Paikka on pieni ja petejä yksi ja toisessa huoneessa on tilaa toipumiseen eli, jos sille on tarvetta.Verikeskus palvelee sairaalaa 24/7 ja käsitin, että periaatteessa luovuttajiakin voidaan ottaa vastaan vuorokauden ympäri. Luovutettava määrä tosin on 250-450ml eli poikkeaa sen osalta hiukan suomalaisesta toiminnasta. Verituotteet voidaan valmistaa paikanpäällä, mutta tarkistusta varten näytteet veristä lähetetään aina pääkaupunkiin Asuncioniin. Paikka oli tosi siisti ja voisin kuvitella itsekin paikassa verta luovuttavani. 

Työparini Zdenko olisikin luovuttanut vierailullamme, mutta ennen reissua otettu rokote esti luovutuksen. Ehkä lisää siis paikasta, jos sinne toiste eksymme. 

Hassua tosiin oli, kun kävimme tuolla niin paikka oli ihan autio. Kun kyselimme mahdollisuutta luovuttaa niin kertoivat, että nyt ei kannata jokatapauksessa jäädä odottamaan, koska jonossa on 4 ihmistä ennen meitä... Missään ei näkynyt ketään ja niin odotusaula kuin luovutuspaikkakin loisti tyhjyydellään.

Well interesting place anyway to visit!

Mielenkiintoinen paikka ja kivaa oli käydä tutustumassa!

Töissähän täällä ollaan :) ja edellinen viikonloppu meni jo kurssin parissa melkoisen aktiivisissa merkeissä.

Koulutuksen aiheena oli tajuton potilas ja kylkiasentoon kääntäminen sekä hiukan harjoittelimme jo isommalla porukalla potilaan kääntöä ja puhuimme siirroista mm. rankalaudalle.

Porukka on tosi motivoitunutta ja vaikka tulkin käyttö hiukan hidastaa opetusta niin on tää vaan niin mun juttu! Erityisesti käytännön harjoittelu on kivaa ja on mukavaa huomata, miten kurssilaiset oivaltavat juttuja.

So working!      This is actually what we do here even though my previous writings have maybe given an other kind of impression. We started the course a week ago but last weekend was really the fist time when we got into action.

Our aim for the day was an unconsciouss patient and how to actually give first aid which is recovery position. I have to admit thet even though it takes more time since we have to use an interputer but it only takes more time and thats it!!! Our participants are really active and eager to learn so I can only say that this is so great!!! I love teaching.

The presentations are in english for me and in spanish for the participants.

Kaikki esityksen on käännetty ensin englanniksi ja siitä espanjaksi. Materiaalin hiominen jatkuu viela kurssin päätyttyä, jotta se voidaan antaa käyttöön paikallisille tulevia kursseja varten.

Potilaan siirtoa ja kääntelyä. Suurin osa porukasta on jo eden hiukan harjoitelleet ensiapua, joten ihan kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta tai ainakin on joku ryhmassa jolta kysella neuvoa.

On ollut myös hauskaa huomata erilaisuuksia paikallisten ensiapukäytäntöjen kanssa. Vuodon tyrehdyttäminen oli tunneista ehkä mielenkiintoisin, kun vertailtiin toimintamalleja... En ole koskaan miettinyt eroja isommin, mutta kyllä jotku jipoista oli aika pelottavia. Esimerkkinä pistovamma jalkapohjassa: puhdistus kuivaus ja steariinisinetti päälle tuntui tosi kummalliselta ja kehoitin kuitenkin toisenlaiseen toimintaan:) tosin kaikkea varmasti ei saa kitkettyä oman mielensä ja oppimansa mukaiseksi.

Handling the patient. Most of the group have at least some experience of first aid and that helps! They have someone to ask about the prosedures if any questions comes out later on when we have already finished the course.

It has also been interesting to notice the differences from the first aid procedures I have learned and what I teach. For example we had the lession about injuries; the wound care in general is different and even in Finland there are some old traditional ways to treat the wounds but this truly was something. I had a picture of a foot where you can see a puncture caused by a nail. One person said that he has been told to do a stearin seal (the hot liquid from candle) on top of the wound after the cleansing...  Well not exactly what I teach and I hope they have now an other option as well for the first aid in case something like this happens.

Well it has been interesting but next time something totally different ;)

Ensi kertaan, silloin jotain ihan muuta!

To eat or not to eat? Syödä vai eikö syödä¿

Tiedättekös sen tunteen, kun joutuu miettimään omia arvojaan ja haastamaan itseään? Tuntuu, että tällaisia juttuja tulee vanhetessa koko ajan enemmän eteen ja aina vaan ne tuntuu hankalammilta ylittää ja ohittaa. Toisaalta itse olen alkaneen matkan ajan päättänyt haastaa itseäni ja voittaa myös itseni eteen tulevien haasteiden edessä.

Yksi haaste jonka tunnistin jo ennen lähtöä oli itsenäisyys tai paremminkin siitä osittainen luopuminen matkan ajaksi. Eli asun tämän reissun ajan eli noin 3kuukauden ajan perhe majoituksessa. Tavallaan asiassa ei ole mitään ongelmaa, mutta kyllä se oma rauha ja omat aikataulut on vaan niin tärkeä mulle. Tiesin toki jo matkaan lähtiessäni asian ja yritin sopeutua ajatukseen toisten nurkissa punkkaamisesta, mutta alkuun meinasi ihan tulla ahdistus!

Perheeseen kuuluu siis 3 aikuista ihmistä, jotka ovat ihan valtavan sydämellisiä ja mukavia, MUTTA... kun alkuun ensimmäiset päivät olin ilman avainta niin olin totaalisen kauhuissani siitä. Asunnosta siis ei pääse edes ulos ilman, että joku avaa oven, joten kaikki kulkemiseni oli tiedettävä etukäteen ja myös paluu piti olla sellaiseen aikaan, että ovat vielä hereillä. Olinkin siis seurueemme ainoa, jolla oli kotiintuloaika :) - huh, tiukka tilanne! Noh onneksi asia saatiin selvitettyä ja käyttäytymällä ilmeisesti hyvin, ansaitsin oikeuden avaimeen ja nyt siis saan kuljettua lähes oman tahtoni mukaan. Edelleen toki minunn odotetaan olevan lounaspöydässä tasan klo 12, kun ruokarukous alkaa ja kotona iltaisiin ennen klo 23, mutta ainakin minulla on oma AVAIN :)

No lisää ahdistumisia... ( en mä oikeesti ole ahdistunut, mutta kuitenkin pitää avautua "rakas päiväkirja tyylisesti")
Ruokailut. Noh ei asiassa ole tavallaan mitään ongelmaa, koska ruokavalio täällä muodostuu pitkälti sellaisten ruokien ympärille, joita voin keliaakikkona turvallisesti syödä. Mutta aamulla: miten ihminen herää ilman kahvia? Maa, jossa on oma kahvintuotanto - sanoisin, että on synti olla juomatta kahvia, mutta tässä perheessä ei juoda kahvia. SIIS OIKEESTI! Eli  juon aamuisin kupin tai Cosidoa, joka on aiemmin mainitsemani tereren ja maten kaltainen lämpimänä nautittava juoma. Tämän jälkeen kipitän kollegani asunnolle, jossa minulle on jo odottamassa mukillinen kahvia :D  Elämän pieniä iloja!

Lisänä tähän ruokailujutskaan on pakko mainita vielä isosti odottamani BBQ-illat. Meille mainostettiin kovasti  grilli perinnettä josta paikalliset ovat kovin innoissaan, mutta kammotuksekseni olen nyt löytänyt itseni jo kahdesti samasta tilanteesta, että mulla törröttää lautasella iso mehevä ihransekainen möykky, jossa on liha kätkettynä jonnekkin näkymättömiin ja mietin siinä haarukalla sitä siirrellessäni lautasen reunalta toiselle, että miten selviän asiasta ilman oksu-refleksiä tai muuten vaan kuolemaa!!! Minua on kyllä tilanteessa lohduttanut se, että kollegani Kroatiasta tekee samaa ja pienehkön palan alas saamiseen me molemmat tarvitsemme runsaasti Colaa tai muuta juomaa.
Sanotaanhan sitä toki, että riittävän pieninä paloina ihminen voi syödä vaikka norsun!!!  Eli seuraavia iloisia grillibileitä odotellessa.

Tänään meillä oli BBQ ruokailu kurssipäivän päälle, joten paikalliset valmistivat herkkuja meidän opiskellessa/kouluttaessa.

Tunnelma oli ihanan leppoisa ja rento, vaikka itse ruoka minua hiukan kammoksuttikin!


Well I know - at first I did the text only in Finnish, but here it is is english as well.

You know the feeling when you have to put your values on the test and to challenge yourself? As you get older it seems like there are all the time more and more this kind of situation where you know how you would normally act but at that certain moment it is not the proper way to do so...  I have decided to challenge myself on this trip and to seek new ways to work thru all kind of situations that come on my way.

One thing that has truly challenged me during my stay here in Paraguay has been my independence. I knew it bbefore I even came here but this thing has been really a difficult subject. When I first time heard that we would be living in hostfamilies I knew to expect difficulties. I am actually now living 3 months in someone elses house and that it self is not a problem, but I am used to make my own decisions about my comings and going so this is really making this ..... well challenging!   When I was in mt twenties, this really wasnt any problem and I have two excellent experiences from India and USA that were very successfull, but nowadays I love my privacy and own space!
Well anyway - to give you an exsample:

My family here is just lovely. 3 Adorable persons ( mother, father and an adult daughter) whom do their best to be nice and helpful for me but at the same time they think of me as their other daughter with all limits and restrictions... At first I didnt have a key of my owen whitch made it a little bit difficult to go to work and so on... Also I had to be back at house before they went to bed. The doors are locked from inside as well with the key so you can imagine the problems at first. Now this is no longer a problem as I have my own key :D  Jippiii!!!
Well I do have my key but Im still expected to be at the house at lunch time - before they start the prayer...

So an other thing that has given me a little bit of problems. And this thing is eating. You know you have your own habits that you alway do and now you are totally depending on other people... So the food has become an issue fo me.
As a matter a fact I thought the biggest problem would have been the celiacs disease that I have but no. My biggest problem is my coffein addiction. I need to have at least one cup of coffee before I get myself started - and my hostfamily drinks cosido in morning and that is like green tee. Not exactly coffee :)
Well fortunately my project collegue lives close by and I go there every morning to have my morning coffee.

Also to add here something about eating. I love BBQ food and I was so excited about the fact that they love to BBQ like almost every week... What I didnt expect was that the food is mainly consisting from fat! So I have actually found myself already twise in a situation where I sit beside the table and I have a piece of "meat" sticking on my plate and I have no idea how I will survive. The piece of "meat" is a bone with 100g pure fat and 10g of meat is hidden somewhere in the middle. Once you start poking the piece with your fork thinking that you need at least 1,5 liter of coke to get the piece down and at the same time you are like calming yourself down so that You are not going to throwup - you are in despret need of salvation!   Well if it makes it a little easier - is to know that my collegue has the exact same look on his face that this is not going to end well :)

Well they say that you can eat even an elephant if you just cut into a small enough pieces.

This picture is taken last sunday on a BBQ picnik with our aquatic rescue course participants.... Really nice event even though the food is actually scaring me off!!!

Working, working and working. Töitä saa kyllä tehdä!

Tekemisen kulttuuri on ihan toisenlaista täällä. Ihmiset ovat oman kellonsa herroja ja tulevat paikalle, kunhan se heille sopii. Eurooppalaisina sellainen on tietysti meille melko outoa ja olemmekin saaneet tästä jo esimakua Asunciónista lähtiessämme ;)

Töitä meille on erityisesti teettänyt projektin aloituksen lykkääminen sekä aikataulujen totaalinen muuttuminen. Viikon intensiivinen kurssi onkin nyt lähes 4 viikkoa kestävä iltakurssi, jonne osallistujan valuvat hiljalleen ensimmäisen tunnin aikana. Haaste on toki se, että illat ovat muutenkin vain 2 tunnin mittaisia eli osa porukasta saa melko lyhyet teoriatiedot itselleen. Noh maassa maan tavalla ja silleen. Olemme jo tehneet päätöksen yhdessä paikallisten kanssa, että kurssilta valmistuu kaikki, mutta vain aktiiviset läsnäolijat saavat ns. oikeuden toimia rantavahteina.

Mitä me siis tehdään? Noh, koulutamme projektin ekassa vaiheessa uusia lifeguardeja eli rantavahteja. Mun työpari Zdenko vetää allas osuudet ja minä ensiapuosuudet ja simulaatiot + harjoitukset  tehdään kimpassa.

So the culture of working seems to be a little different in here. People come and go as they please and as we are Europeans and used to something else - this is kind of weird. Well we did get our part of the  timetables already when we left from Asunción after we waited for some 1,5 hours so it shouldnt suprize anymore!!!

Well what do we do in here? We are now on the stage one in our whole project and we have started the course to provide the training for future lifeguards. We were planning to have an intensive course for one week to have it done but as we arrived here we found out that the participants were not able to work with our original schedule. So we made the plan B and C and... now we are having plan x and this is to have almost 4 weeks course... 2 hours every day and on sundays we will have more time on the beach.  So somehow a little complicated but at the same time - well this is  why we came her so :)  keep on smiling !

The plan is that Zdenko teaches all the water rescue thery and I do the First Aid and the the practical training we share.

At the local branch. Paikallisella osastolla. Filial Itapua.   Kuva Zdenko Babic

Training has started. My interputer, Felix. Koulutus on alkanut, tulkkina toimii korvaamaton Felix. Kuva Z.B.

Kuva: Zdenko Babic

All our material is for us in english and translated for the participants in spanish. 

Kaikki mateliaali on meillä itsellämme enkuksi ja kurssilaisia varten ne heijastetaan espanjaksi seinälle.

Kuva: Zdenko Babic

 Preparing my stuff for the evening... Two computers to play with!

Illan valmistelua, kaksi konetta, toinen mua ja toinen kurssilaisia varten.

Työn tekoon on mennyt ainakin nyt alussa paljon aikaa ( noin10-12h /pvä) kun käännökset pitää saada valmiiksi ja muokata asianmukaisiin esityksiin.
It takes a lot of time to prepare for the evenings and all together we are working kind of long days.

Muita juttuja :)

Viikonloppuna on ekat Carnevaalit joten porukkaa alkaa virrata kaupunkiin. mielenkiinnolla odotan juhlien alkua ja samalla voi jättää hyvästit rauhallisille yöunille!

Mun perhe: perheen Äiti Isabel Gimenes toimii paikallisen Punaisen Ristin presidenttinä. Mukava ja hurjan puhelias rouva, joka jaksaa jutella mulle, vaikka en puoliakaan ymmärrä.

perheen isä Emilio on jonkinlainen ympäristö arkkitehti ja erikoistunut topografiaan.

Perheeseen kuuluu lisäksi Ceci niminen parikymppinen tytär sekä kaksi koiraa. Mia 3kk on mun pikku murunen ja halipallo. Toinen koira Pipi vaan murisee mulle, joten jáä ilman rapsutuksia :)

So the next weekend will be the first official carnival weekend and there are approximately 20000 people expected to arrive here! So good bye rest and peace and silent nights!

Mia 3kk. Mun murunen!
Mia 3months, my sweetheart!

Pipi, 5v. Murisee ja näyttelee hampaitaan minkä ehtii.
Pipi 5 yrs. Not my friend at all :(

Ja tähän loppuun vielä hauska kuva puistosta... Ei uskalla lähteä kaivamaan maata, kun ei tiedä mitä löytää..

Here is one more picture from the central park... You should not dig here.....

Encarnacion

Hola!

Viikko on pian takana ja vaikka miten valtavasti on kokemuksia kertynyt matkalla.
Melko kuvapainotteinen  kertomus on taas edessä joten eiköhän aloiteta :)

One week almost completed and there is already so much to tell, but I´ll concentrate on the pictures and let them tell the story.


So on our way from the capital, Acuncion to Encarnacion we had few breaks. But on the way we had time to read the news ;)
Matkalla oli taukoja, mutta ehdimme lukea lehteäkin...

 Every Paraguayan has a Yerba where you have either hot or cold drink made out of tee-like grinded leaves and water. The cold drink is called terere and the same drink but with hot water, it is mate. So this is our designated driver, Umberto at the local gas station making terere.

Jokainen itseään kunnioittava Paraguayalainen juo lähes taukoamatta paikallista juomaa. Juoma valmistetaan Yerba nimiseen astiaan, jonka mukana kulkee muki/metallinen pilli. Juoma tehdään lehdista kuten tee ja maistuukin hieman vihreältä teeltä. Kuumana juoma on nimeltään mate ja kylmänä terere. Paikallisella ABC asemalla kuskimme Umberto valmisti lisää juomaa :)

 Yerba

So we finally made it to Encarnacion. First things first and this is how it ended. We got the Rings.... around our wrists. The situation with Dengue fever is in Asuncion really bad, and it is expected to come here in Encarnacion as well. So we got these bracelets from the pharmacy to protect us. (we still need to use the repellent as well)

Encarnacioniin saavuttuamme me pääsimme asian ytimeen ja rengastimme toisemme... tosin nämä rinkulat tuli ranteeseen suojaamaan hyttysiltä. Erityisesti Asuncionissa on paljon Dengue kuumetta ja sen oletetaan leviävän myös tänne Encarnacioniin... joten emme halua ottaa turhia riskejä. Toki edelleen saa läträtä hyttyskarkoitteen kanssa.

P.S. tää rinkula haisee ihan älyttömän pahalle! - this bracelet stinks!

Tapaamassa pormestaria - meeting the mayor of Encarnacion!

Zdenko mittailemassa veden syvyyksiä ja katsasamassa rantaa.

Toinen ranta Posadas eli Argentiinan puoli. 

After meeting the mayor we went for a tour. We visited many places but ofcourse we were interested about the beach where the future lifeguards will be employed. We measured and took pictures of the beach.

Pormestarin tapaamisen jälkeen menimme kiertoajelulle ja toki vierailimme myös rannalla, jonne tulevat rantavahdit tulevat työllistymään. Otimme kuvia ja mittailinne etäisyyksiä.

In our tour we were taken also to the places with not so pleasurable wievs. 

Kierroksella näimme elämän kirjoa laidasta laitaan. 

On the next day we were on a trip to Posadas, Argentina. A nice city right across the river. 

Seuraavana päivänä oltiin Posadasissa, Argentiinassa katselemassa kaupunkin. Paljon rauhallisempi ja siistimpi paikka. Ja matkaa noin 30min!!!

Punaisella Ristillä ei ollut ketään kotona, joten ehkä ens kerralla :)

Nobody was there - so maybe next time!

Viimeisenä, muuta ei suinkaan vähäisempänä juttuna haluan mainita Iisakki Laulajaisen. Mies suomesta, joka muuttamt  vuonna miekka ja kilpi Paraguayhin. Tarina ei kerro miksi, mutta todellinen suomalainen tervaskanto kyllä! Vielä ysikymppisena ukkeli painaa menemään pellolla!

So, This was it. The last pictures were taken at Mr. Iisakki Laulaja´s place. A finnish guy whom has been here in Paraguay since 1940´s. A brave man.

But for now...good night and see you!

Näihin kuviin ja tunnelmiin - Moikka!

Matkalla kauas / Journey begin

Heippa kaikille. Nyt on sitten reissu alkanut ja blogia kirjoitetaan jatkossa ainakin toistaiseksi ilman aakkosten viimeisia kirjaimia. Pahoittelen jo etukateen siis uupuvia kirjaimia.

Matka siis alkoi osaltani maanantaina iltana, jolloin matkustin Helsinki Vantaan lentokentalle. Matkalla kavin moikkaamassa viela siskon ja perheen ja siita edelleen kentalle. Tunteet on kylla olleet pinnassa viimeiset paivat ja melkoisen monet kerrat on saanut nieleskella, kun ihanat kaverit ovat kayneet halaamassa heipat ja sit ihmetelty, etta ei toi muuataman kuukauden poissaolo pitaisi niin hankalaa olla. No ehka se tietoisuus pitkasta valimatkasta tekee asiasta hankalampaa.

Valimatka asiaa olen miettinyt myos sen osalta, etta tekniikka onneksi helpottaa yhteydenpitoa. Googlen tarjoama Hangouts on nyt kokeiltu niin kavereiden kesken ja olen harjoitellut ja opastanut vanhempieni kanssa ko. ohjelman kayttoa. Eli puheluita odotellessa. Tanaan keskiviikkona jo testailinkin ekaa kertaa kaverin kanssa yhteytta ja se toimii!!! Siistii!

Matka itsessaan oli lahinna puuduttavan pitka ja erityisesti minua ei ilahduttanut pitkat viivastymiset kentilla. Mm Amsterdamissa kone oli teknisen vian takia maassa pari tuntia ekstaa ja se hiukan jo alkoi stressata. Lento oli siis Amsterdamista Sao Paoloon, Brasiliaan. Noh nyt koettuani myos Sao PAolon letkean meiningin niin pieni myohastyminen Amsterdamissa ei ollut yhtaan mitaan!

Kuoppaiset lennot on takana ja paikalinen yhteyshenkilomme Paola olikin meita vastassa kentalla ja paasimme majoittumaan vihdoin.

Sisainen kello heratti muutaman tunnin paasta ja silmat ristissa siestaa odotellen on mennyt tama paiva.

Paivan kulusta kuvina...

Tutustuminen ja turvallisuus info keskustoimistolla.

Cruz Roja Paraguay. We had our safety briefing and a tour here.

 Tapaaminen Paraguayn Punaisen Ristin puheenjohtaja tai paasihteeri... titteli hieman pimean peitossa kaannoksen ollessa paikoin ontuva.
Meeting the President on Paraguayn Red Cross.

 Projekti on nyt virallisesti saanut luvan ja vahvistuksen :)
Our project proposal is now official and we have their approval :)

Todistaakseni, etta olen todella taalla...

To prove you I am actually here...

We went to have some snacks... 

Paikallista herkkua. Maniokista tehty kakkunen, jossa sisalla juustoa.

 Paikallinen rouva esitteli savisia pilleja tai oikeastaan soittimia.
Local lady demonstrating us how the intrument she has made out of clay sounds.

Well more things to go later but her is a short bresfing what has happened since monday this week.

I begun m journey on monday evening and stayed over the night at the hotel nearby the airport. My flights came thru Amsterdam and Sao Paolo. I did have some trouble during my trip since the airplane in Amsterdam had some technical problens and we were about 2 hours delayed. I did get worried about that since I had connecting flight from Sao Paolo to Asuncion, Paraguay. But the problems were fixed and I managed to be almost on time in Sao Polo were I also met my collegue. Well if I would have know how the airpost works in Sao Paolo I would not have been worried. For example they announced the last call or final call for several flights even 30min after the flifhts were scheduled to go... and our fkught was also like an hour late.

But we are now here in Paraguay. The first day has been busy meeting all people and signing the project papers but all that is done now. The pictures are from today... Many new connections, many new things and also a lot of new spanish words for me to learn.

See you again...

With love from Paraguay,
Johanna