Water rescue - rantavalvojien koulutusta

Heippa taas kerran. Meni muutama viikko taas mukavasti monenlaisten käänteiden takia hiukan syvissä vesissä kahlaten, mutta nyt taas pää on pinnalla.

Tosiasiassa olin viikon pääkaupungissa rotaatiovaihtoa suorittamassa eli edellinen työpari lähti takaisin kotiin ja seuraavana päivänä tuli uusi kokelas testaamaan hermojaan mun seuraan :) ! Kokonaisuudessa meidän projektissa on 9 henkilöä, joiden komennukset on 4-12 viikkoa. Saan siis nauttia monien ihmisten seurasta oman reissuni ajan, joka kestää siis aina huhtikuulle asti.

Reilu 2 viikkoa sitten saimme kollegani Zdenkon kanssa vihdoin ensimmaisen rutistuksen tehtyä valmiiksi ei lähes 4 viikon rantapelastaja kurssin valmiiksi. Jälkikäteen pitää kyllä huokaista syvään ja ihmetellä, että jaksoimme puristaa kurssin kasaan. Teimme kurssia tauotta tai paremminkin ilman vapaapäiviä kuukauden ajan. Oli kyllä kaikkensa antanut olo kurssin päättäjäisissä.

Kurssilaisia viimeisissä harjoituksissa.
Participants in our last training session .

Hola again my dear friends! few weeks has passed in more or less deep waters, but Im on the surface again. Actually  I have been in the capitol, Asuncion for nearly 10 days for rotation of our group. My first co-worker Zdenko went back home last Thursday and I got a new partner on Friday from Bulgaria. All together  there are 9 people in our group working on this project in Paraguay.

So one week ago we finally got the course of Aquatic Rescue  finished. I do have to admit thet when we planned the schedule, I dont think neither of us knew how exhausting the course will be for us. We worked for a month every single day - so there were really no free days - none! So once we were done, it really felt like that as well. But now its time to consentrate on other things on the project although I still have few things to do with these guys since not all of them passed the course.

Mutta siis kurssista muutama juttu.. Kurssi alkoi tammikuun puolessavälissä täällä Encarnacionissa ja kurssille oli paikallisten taholta ennakkoon valittu 15  osallistujaa. Meille kerrottiin, että valinnassa oli vaikuttanut fyysinen kunto, uimataito ja tietysti hyvä psyykkinen- ja fyysinen terveys. Noh jossain kohtaa saatoimme vain arvailla minkälaisia tyyppejä ei oltu valittu kurssille, koska tän porukan uimataito ei ollut kovin kummoinen alussa.

Kurssi koostui alkuun teoriasta. Kollega veti vesipelastus asioita teoriassa ja mulla oli ensiapua. Noin 1,5 viikon jälkeen olimme ensimmäistä kertaa altaalla ja se olikin melkoinen ylläri. 400m alkutestissä vain noin puolet kykeni uimaan ko. matkan ja hitaimmilla siihen todella kului aikaa liki 15 minuuttia.. Työn jako oli kutakuinkin sellainen, että Zdenko valvoi uintia ja aikaa ja mä olin valmiudessa menemään veteen, jos tilanne vaatii. Aika surku hupaisaa ajatella, että me oltiin uimavalvojina kurssilaisille. Osan suorituksista me keskeytettiin, koska sisulla oltais menty ehkä loppuun asti, mutta uinti alkoi muistuttaa enemmän sukeltamista!!!

 So the course started on mid January here in Encarnacion. The local Rec Cross had done the pre selection for the course already on November-December 2012. We were told thet there were 40 applicants and the facts that effected on selection were their physical fit, health and theis ability to swim... although at some point we were thinking about this selection especially conserning their swimming.

So we begun with the theory of Water rescue and first aid. After about 1,5 weeks we went to the pool first time with them. this was kind of a surprize  to us since they were ment to swim 400meters and not all of them could do that and for few we had to tell them to stop since their performance started to remind more diving, not swimming. And the funny part was that since Zdenko was the one to evaluate this training, I was there on the side of the pool, ready to jump in if needed!

But fortunately they really improved their swimming during the course so we can be proud of them and ofcourse of ourselfs!

 Eli muutamia kuvia matkan varrelta / Few pictures from the course....

 Kaksi tietokonetta aina kaytossa. Toisessa on esitys englanniksi ja toisessa espanjaksi.
Two computeres needed. The other one has the presentation in english and other in spanish.

Yksi, kaksi kolme...ja potils kaantyy kyljelleen hienosti. Harjoittelut tuottaa tulosta.
One, two, three... and the victim in on her side. It is good to see practising has paid the effort.

 Elvytys on kaiken alku ja juuri :)  Resuscitation is just one of the basic things to practise.

Oltiin vihdoin harjoittelemassa joessa. Vesi on lammin, innokkaat kurssilaiset ja sitten me naytetaan esimerkkeja ja harjoitellaan ja harjoitellaan ja ja ja ...
And we finally got in to the river. Water was nice and warm, paricipants were enthusiastic and then we just showed what to do and they practise once, twice....

Ja luulot pois innokkaimmilta. Kylla se menee myos talleen.

Just to show that it not so difficult...

 Varmista, etta autettava saadaan turvallisesti rannalle ja aloita ensiapu.

Make sure you get the victim safely to the shore and then start the first aid.

 

Kurssilaist muistuttivat loppupuheessa, etta ovat oppineet myos englantia. Taisin muutamaan otteeseen antaan palautetta, etta muuten meni jo ihan ok, mutta muistakaa avata hengitystiet kunnolla eli OPEN THE AIRWAY.

On the graduation event the participants gave a short speach as well and I truly knew that I had been repeating myself  "little" when giving fed back... They told that they learned at least one thing in english and tht was OPEN THE AIRWAY :)  

 

Alkuverryttelyt rannalla. Warming up.

 Loppukokeet. The final exams.

 Viimeisen illan ilona oli paikalliset toimittajat, jotka tekivat juttuja kurssista ja valmistumisesta. Hienoa saada julkisuutta tallaisella asialla. Hienoa!

On the last night we had the press visiting. They wanted to make stories about this training and I was happy for the local brach to have such visibility. Excellent!

 Jotain iloa elamaan!  Enjoy the ride!

 Loppu harjoituksesta. The final simulations.

 Finaalipaivana oltiin teoriakokeiden jalkeen kurssilaisten kanssa grillaamassa ja ihmeteltiin miten kuukausi on kulunut hurjaa vauhtia. Kiitokseksi saatiin kurssilaisilta hienot paidat, molemmille oma hieno nimikoitu muisto! Kiitos siita!

On the final day after the theory exams we had a BBQ with the participants. As a gift and thank you, the participants gave us these t-shirts. They are really nice, thanks!

Joten eka osio projektista alkaa olla loppusuoralla ja toinen on kaynnistynyt samanaikaisesti edellisen rinnalle.
So the first part of our projct is in the end and the next phase is already started at the same time.

Karnevaalit / Carneval

Jotta elämässä olisi sitá suolaakin niin me pyrähdimme parina viikonloppuna jakamassa ehkäisyvälineitä paikallisten vapaaehtoisten kanssa Encarnacionin kuuluisilla karnevaaleilla. Karnevaalit oli siis kuukauden ajan joka ikinen viikonloppu tuolla joen rannassa tapahtua kansalaisten huvitus, jossa paikalliset samba/tanssikoulut esittelevät taitojaan ja kisaavat parhaimman koulun tittelistä. Eka kierroksella oltiin oikeesti töissä ja katseltiin hiukan esityksiä ja toinen kerta menikin jo enemmän karnevaalin humussa mukana fiilistelessä.

Kuten suomessakin niin myös täällä tehdään terveydenedistämisen eteen töitä ja paikalla oli laskemamme mukaan ainakin kolme eri tahoa jakamassa kortsuja. No oli niitä ihmisiäkin kyllä ihan vaikka kuinka paljon.
Ehkä kuvat kertovat enemmän, joten niitä siis...

So that we would be at least a little better people - we went to the carnival to work in two weekends to give out condoms with the local volunteers.
Carnevals are here for one month period and we worked the first time we went there and the second time we had an opportunity to just enjoy the carnival athmosphere. The local samba/dance schools are presenting their skills and beauty in this event and at the same ther compete of the titles like the Best dancing school 2013.....

And like in Finland we have these health promoting campaigns - so we did some here as well. We went to the carnivals with some local vollunteers to give out condoms. This seemed to be an issue that few other organizations have realizid as well - I counted there were 3 different groups handing out contraseptives... But to the main issue - the samba schools and dancers.

Karnevaalien oma E. Makunen! Yöks! 

Kauneutta ja iloisia tanssijoita. Colours, beauty and happy dancers.

Luulen, ettá katselimme asioita eri silmällä :)
I think we saw the carnevals little defferentely!

Terkkuja tytöt! Greetings to you girls!

By this far it looks good, right! Next time I will try to update my life here... :)

Hyvältä näyttää, eikö. Ens kerralla taas arkisempia kuulumisia ja päivitystä siihen, missä mennään.

Elämää Encanaciónissa / Life in Encarnación

Terkkuja! Olen täällä vaikka minusta ei ole moneen aikaan mitään kuulunutkaan... työt muka vie aikaa niin paljon, ettei ehdi kirjoittamaan :)    Ajattelin kirjoitella muutamasta asiasta, joille olen naureskellut ja hymähdellyt tai jotka on vaan niin erialaisia, kuin mihin olen tottunut.

Aamut alkaa siis osaltani banaanien ja cosidon ( vihreän teen kaltainen juoma) merkeissä. Nykyisin olen tosin herännyt hiukan myöhemmin ja keitellyt omat kahvini itse - heh! Aamupalalla on tarjolla useimmiten chipaa eli paikallista vaaleaa, maissipohjaista leipää, jota en tosin ole maistanut. Mulle on tarjolla siis chipan sijaan banaaneja ja niiden suhteen olen jo rajalla saada yliannostuksen. Kenties ihan heti ei tule kotona banskuja ostettua.

Lounas onkin sitten ihan toinen juttu. Se on Pyhä! Lounaalle kokoonnutaan puolenpäivän aikaan ja sinne tullaan ajoissa! Aluksi lausutaan ruokarukous ja sen jálkeen ruoka annostellaan lautasille. TV on avattu ruokailun ajaksi meitä "viihdyttämään" ja sitä kaikki tuijottavatkin herkeämättä. Minua ei tuo TV-lounas niinkään häiritse vaan se, mitä se toosa suoltaa. Ihan kammottavaa sosiaalipornoa, jos sitä sellaiseksi voisi kutsua.Ohjelma on "Uutiset", mutta aika kaukana siitä.

Muutama esimerkki, mitä nämä uutiset sisältää:

- kaksoset, jotka olivat hukkuneet. Kuva tulee rannalta, jossa ko. lapset makaavat kuolleena rantavedessä ja  ilmeisesti lasten äiti on kuvissa itkien hysteerisesti lasten kohtaloa.

- kuvaa auto-onnettomuudesta, jossa maassa makaa verinen mieheksi tunnistettavissa oleva hahmo. Uutisankkuri kertoo miehen kuolleen onnettomuudessa ( ja onnettomuuksia on paljon...!)

- iso uutinen viimepäivinä on ollut tulevien presidentin vaalien ehdokkaan kohtalokas helikopterionnettomuus. Itse uutinen ei ole mitenkään muita dramaattinen, mutta uutisryhmä on onnistunut pääsemään viranomaisten  mukaan saamaan nauhalle ensimmäiset hetket, kun uutinen kerrotaan helikopterin pilotin omaisille! Voisin sanoa, että ihan hävetti katsoa sitä, kun toinen romahtaa tiedon saadessaan!!! Missá on yksityisyys!

- viimeisenä uutisena mainitaan ohimennen pohjoisessa osassa Paraguayta haittaavista tulvista ja siitä, että tiet on paikoin kokonaan poikki. Uutinen ei ole kovinkaan iso ja vaikka se minua kiinnostaakin niin ilmeisesti kansa janoaa kuolemia ja verta ruutuun! Yöks!

No olkoon uutiskulttuuri mitä tahansa niin en kaipaa verta ja kuolemaa ruookapöytään. Jotenkin tässä taas saa monet asiat oikeita mittasuhteita ja sitä arvostaa taas kerran Eurooppalaista ja eritoten suomalaista uutiskulttuuria ihan toisella tapaa. Joskus, vaikka tuntuukin, että mennään hyvän maun rajojen yli niin ei olla vielä lähelläkään!

Hola! Im here evern thoug I have been a little busy with the work.

But I thought to write somethin about the life here and somethings that I see to be different from what Im used to. 

So if I begin with the eveyday life. Breakfast is, as I remember telling you, my challenge. Local people at least in this family like to have their morning cosido ( tea like hot beverage)  with chipa that is a local whitebread. My family dont have anything else except bananas for me ;) and those I have eaten already too many!

 

The securityguard / Turvamies pankin ovella

Lunch is kind of sacred so everyone is supposed to participate this with the family. The prayer is said and everyone sits on the table. The TV is set on before we start eating and there it is... While we eat the nice family lunch we see all the "social porno" from the tv. They call this programme News but I dont see it that way. I think this is way over the line!!!

- news about the two siblings got drowned. they show the real time clips from the beach where we see two child on the shallow water floating face down  and supposevly their mother crying on the beach.

- news about the horrible car accident on the road 1. Crashed car with man lying on the road all covered with blood and I can hear the anchor telling that he is killed in this accident...

- presidential candidate got killed in the helicopter crashing down. The news crew is there with the authorities to tell the message to the pilots family. Asking questions from the mourning widow - Oh My God! 

- then a short message about the floods in north saying that almost all the roads have been damaged and the problem will take days to solve... ( It is not interesting since no one is there to cry or no blood is seen... those poor people whom are affected are working somewhere not seen to get their roads back in use to have food delivered?)

This is just something that is even difficult for me! I need to hear and see this while Im eating; dead bodies, bloody victims of the car accidents, mourning families... I just became a HUGE fan of the news culture in Europe and Finland. Even sometimes when we say that the press has gone over the line - this would never happend in my home country. NO!

Toimittajat ovat kyllä ihan oma porukkansa muutenkin. Törmäsimme asiaan pari viikkoa sitten, kun olimme pitämässä kurssia ja paikalle tuli toimittaja tekemään juttua Punaisen Ristin toiminnasta ja erityisesti VinCaB projektista täällä.

Alkuun haastattelu kulki omaa rataansa ja toimittaja kyseli kaikkea kurssiin liittyvää. Mutta sitten alkoi se hauska osio. Ilmeisesti lähteet eri juttuihin on kortilla ja monenlaista kyseltiin meiltäkin ja lähinnä mielipiteitä erilaisiin asioihin. Muutaman mainitakseni niin hiukan piti miettiä seuraavien aiheiden parissa:
- " tänne ollaan suunniteltu rakennettavaksi alumiinitehdas joen varteen. Onko teillä kotimaassanne alumiinitehtaita ja mitä mieltä olemme siitä, että paljonko ne saastuttaisi jokea päästöillään?"
- "Mitä mieltä olette vyöhyketerapiasta perinteisen lääketieteen korvaajana?"



Noh emme luonnollisesti kommentoineen edellisiin kysymyksiin muuta kuin, että emme osaa ottaa kantaa asiaan ja toisaalta asiat eivät liity mitenkään meneillään olevaan kurssiin :) !

Well About the reporters. They just keep on amusing us. Few weeks back there were two reporters that came in to have us interwieved about the course and about the VinCaB project that is started now.  At first the reporters asked all kinds of questions about the course and volunteers and all, but then they got us!!! I dont know if they are short of good sources or something but here is few        
they wished us to comment: 
- "they are planning to build an aluminium factory by the river. Do you have aluminium factoreis in your country? Do you think those factoreis would increase the pollution on the river?"
- "And what do you think about the reflection therapy. Do you think it could replace some of the modern medicine?"

Well we kindly said that we dont have that kind of information that we could be commenting on these things!!!

But it is sometimes really interestin since you have no idea what they will ask!

Ai miksi kuvat lääkeistä. Ehkä kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, muuta paikallisella ensiapu porukalla on lääkkeitä joka lähtöön, mutta perus sidontatarpeita kuten joustositeitä tai steriilejä taitoksia ei ole!!!  Ja lääkkeet on iloisesti sulassa kaaoksessa työkalulaatikossa :)  mitenkäs muuten!

And why did I put the pictures of the medicine? Well pictures tells you more that words. Just to eplain a little, these belong to the local first aid group. They have all kinds of medicine with them, but not a one bandage, sterile dressings or adequete material for pressure bandage! 
Well who am I to talk...!

Here is the documentation of us getting the membership to the local Club Social de Encarnación... We needed to have a medical check-up and got the cards next day. The medical check up was more like hello - how are you/fine - good bye kind of check up. The good dr. Damas wrote the note that we are healthy and that was it. Easy!  So now we have the acceess to the pool as much as we want to.
Viimeisenä pakko hehkuttaa, että saimme jäsenyyden paikalliseen klubiin, jossa kaikki silmäätekevát käyvät nauttimassa kauniista aurinkoisista páivistä. Saadaksemme jäsenyyden piti meidän käydä lääkärin tarkastuksessa ja se olikin pikaisin tarkastus koskaan. Kättelimme päiväät - kohteliaasti kyselimme, Mitä kuuluu ja lopuksi kättelimme kiitokset, kun saimme Dr. Damasin allekirjoittaman lippu-lapun käteemme. helppoa!  Joten nyt pääsemme altaalle, koska haluamme, vaikka nyt kurssin aikana ei liiemmin halua altaalle ole ollut, kun muutenkin killumme joessa/vedessä liku puolet Paívästä! 

Mutta ens kerralla hiukan toisenlaisia tunnelmia! Kivaa kun kävit lukemassa :)
Next time, something else again!  Nice of you to stop by :)

Terveyttä ja sen edistämistä / Health promotion and prevention...

Luovuta verta - ole sankari!!!

We have visited numerous places and met lots of people. Here is few pics of what we have seen and maybe small stories as well... 

Last week we went to see the local blood bank. The place it self is located in the city hospital and is open 24/7. They have one bed and one room for the actual donating and then they have an other room for recovery if needed. All the equipment seem to be similar to what we have in Finland and I could actually think even donating myself here ( I did have a little suspision about the place before..).

They have all the needed equipment for manufactoring the blood there so they only send the tests to Asuncion to be sure the blood is safe to use. So the system is suprisingly similar to ours.

Zdenko was ready to donate since we were there but he was not allowed since the vaccination he had taken just before coming here... so maybe in few weeks I will have an other text when we go there again!

The funny part here is that they said that even if he could have donated that time that it would have taken a long time since there were 4 people ahead waiting... But we didnt see anyone there sitting or anyone donating... So I quess this is once again a mystery.

Joo-o! Paikallisen sairaalan yhteydessä toimii verenluovutus. Oltiin kierroksella tutustumassa toimintaan ja oli ihan mielenkiintoista. Paikka on pieni ja petejä yksi ja toisessa huoneessa on tilaa toipumiseen eli, jos sille on tarvetta.Verikeskus palvelee sairaalaa 24/7 ja käsitin, että periaatteessa luovuttajiakin voidaan ottaa vastaan vuorokauden ympäri. Luovutettava määrä tosin on 250-450ml eli poikkeaa sen osalta hiukan suomalaisesta toiminnasta. Verituotteet voidaan valmistaa paikanpäällä, mutta tarkistusta varten näytteet veristä lähetetään aina pääkaupunkiin Asuncioniin. Paikka oli tosi siisti ja voisin kuvitella itsekin paikassa verta luovuttavani. 

Työparini Zdenko olisikin luovuttanut vierailullamme, mutta ennen reissua otettu rokote esti luovutuksen. Ehkä lisää siis paikasta, jos sinne toiste eksymme. 

Hassua tosiin oli, kun kävimme tuolla niin paikka oli ihan autio. Kun kyselimme mahdollisuutta luovuttaa niin kertoivat, että nyt ei kannata jokatapauksessa jäädä odottamaan, koska jonossa on 4 ihmistä ennen meitä... Missään ei näkynyt ketään ja niin odotusaula kuin luovutuspaikkakin loisti tyhjyydellään.

Well interesting place anyway to visit!

Mielenkiintoinen paikka ja kivaa oli käydä tutustumassa!

Töissähän täällä ollaan :) ja edellinen viikonloppu meni jo kurssin parissa melkoisen aktiivisissa merkeissä.

Koulutuksen aiheena oli tajuton potilas ja kylkiasentoon kääntäminen sekä hiukan harjoittelimme jo isommalla porukalla potilaan kääntöä ja puhuimme siirroista mm. rankalaudalle.

Porukka on tosi motivoitunutta ja vaikka tulkin käyttö hiukan hidastaa opetusta niin on tää vaan niin mun juttu! Erityisesti käytännön harjoittelu on kivaa ja on mukavaa huomata, miten kurssilaiset oivaltavat juttuja.

So working!      This is actually what we do here even though my previous writings have maybe given an other kind of impression. We started the course a week ago but last weekend was really the fist time when we got into action.

Our aim for the day was an unconsciouss patient and how to actually give first aid which is recovery position. I have to admit thet even though it takes more time since we have to use an interputer but it only takes more time and thats it!!! Our participants are really active and eager to learn so I can only say that this is so great!!! I love teaching.

The presentations are in english for me and in spanish for the participants.

Kaikki esityksen on käännetty ensin englanniksi ja siitä espanjaksi. Materiaalin hiominen jatkuu viela kurssin päätyttyä, jotta se voidaan antaa käyttöön paikallisille tulevia kursseja varten.

Potilaan siirtoa ja kääntelyä. Suurin osa porukasta on jo eden hiukan harjoitelleet ensiapua, joten ihan kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta tai ainakin on joku ryhmassa jolta kysella neuvoa.

On ollut myös hauskaa huomata erilaisuuksia paikallisten ensiapukäytäntöjen kanssa. Vuodon tyrehdyttäminen oli tunneista ehkä mielenkiintoisin, kun vertailtiin toimintamalleja... En ole koskaan miettinyt eroja isommin, mutta kyllä jotku jipoista oli aika pelottavia. Esimerkkinä pistovamma jalkapohjassa: puhdistus kuivaus ja steariinisinetti päälle tuntui tosi kummalliselta ja kehoitin kuitenkin toisenlaiseen toimintaan:) tosin kaikkea varmasti ei saa kitkettyä oman mielensä ja oppimansa mukaiseksi.

Handling the patient. Most of the group have at least some experience of first aid and that helps! They have someone to ask about the prosedures if any questions comes out later on when we have already finished the course.

It has also been interesting to notice the differences from the first aid procedures I have learned and what I teach. For example we had the lession about injuries; the wound care in general is different and even in Finland there are some old traditional ways to treat the wounds but this truly was something. I had a picture of a foot where you can see a puncture caused by a nail. One person said that he has been told to do a stearin seal (the hot liquid from candle) on top of the wound after the cleansing...  Well not exactly what I teach and I hope they have now an other option as well for the first aid in case something like this happens.

Well it has been interesting but next time something totally different ;)

Ensi kertaan, silloin jotain ihan muuta!

To eat or not to eat? Syödä vai eikö syödä¿

Tiedättekös sen tunteen, kun joutuu miettimään omia arvojaan ja haastamaan itseään? Tuntuu, että tällaisia juttuja tulee vanhetessa koko ajan enemmän eteen ja aina vaan ne tuntuu hankalammilta ylittää ja ohittaa. Toisaalta itse olen alkaneen matkan ajan päättänyt haastaa itseäni ja voittaa myös itseni eteen tulevien haasteiden edessä.

Yksi haaste jonka tunnistin jo ennen lähtöä oli itsenäisyys tai paremminkin siitä osittainen luopuminen matkan ajaksi. Eli asun tämän reissun ajan eli noin 3kuukauden ajan perhe majoituksessa. Tavallaan asiassa ei ole mitään ongelmaa, mutta kyllä se oma rauha ja omat aikataulut on vaan niin tärkeä mulle. Tiesin toki jo matkaan lähtiessäni asian ja yritin sopeutua ajatukseen toisten nurkissa punkkaamisesta, mutta alkuun meinasi ihan tulla ahdistus!

Perheeseen kuuluu siis 3 aikuista ihmistä, jotka ovat ihan valtavan sydämellisiä ja mukavia, MUTTA... kun alkuun ensimmäiset päivät olin ilman avainta niin olin totaalisen kauhuissani siitä. Asunnosta siis ei pääse edes ulos ilman, että joku avaa oven, joten kaikki kulkemiseni oli tiedettävä etukäteen ja myös paluu piti olla sellaiseen aikaan, että ovat vielä hereillä. Olinkin siis seurueemme ainoa, jolla oli kotiintuloaika :) - huh, tiukka tilanne! Noh onneksi asia saatiin selvitettyä ja käyttäytymällä ilmeisesti hyvin, ansaitsin oikeuden avaimeen ja nyt siis saan kuljettua lähes oman tahtoni mukaan. Edelleen toki minunn odotetaan olevan lounaspöydässä tasan klo 12, kun ruokarukous alkaa ja kotona iltaisiin ennen klo 23, mutta ainakin minulla on oma AVAIN :)

No lisää ahdistumisia... ( en mä oikeesti ole ahdistunut, mutta kuitenkin pitää avautua "rakas päiväkirja tyylisesti")
Ruokailut. Noh ei asiassa ole tavallaan mitään ongelmaa, koska ruokavalio täällä muodostuu pitkälti sellaisten ruokien ympärille, joita voin keliaakikkona turvallisesti syödä. Mutta aamulla: miten ihminen herää ilman kahvia? Maa, jossa on oma kahvintuotanto - sanoisin, että on synti olla juomatta kahvia, mutta tässä perheessä ei juoda kahvia. SIIS OIKEESTI! Eli  juon aamuisin kupin tai Cosidoa, joka on aiemmin mainitsemani tereren ja maten kaltainen lämpimänä nautittava juoma. Tämän jälkeen kipitän kollegani asunnolle, jossa minulle on jo odottamassa mukillinen kahvia :D  Elämän pieniä iloja!

Lisänä tähän ruokailujutskaan on pakko mainita vielä isosti odottamani BBQ-illat. Meille mainostettiin kovasti  grilli perinnettä josta paikalliset ovat kovin innoissaan, mutta kammotuksekseni olen nyt löytänyt itseni jo kahdesti samasta tilanteesta, että mulla törröttää lautasella iso mehevä ihransekainen möykky, jossa on liha kätkettynä jonnekkin näkymättömiin ja mietin siinä haarukalla sitä siirrellessäni lautasen reunalta toiselle, että miten selviän asiasta ilman oksu-refleksiä tai muuten vaan kuolemaa!!! Minua on kyllä tilanteessa lohduttanut se, että kollegani Kroatiasta tekee samaa ja pienehkön palan alas saamiseen me molemmat tarvitsemme runsaasti Colaa tai muuta juomaa.
Sanotaanhan sitä toki, että riittävän pieninä paloina ihminen voi syödä vaikka norsun!!!  Eli seuraavia iloisia grillibileitä odotellessa.

Tänään meillä oli BBQ ruokailu kurssipäivän päälle, joten paikalliset valmistivat herkkuja meidän opiskellessa/kouluttaessa.

Tunnelma oli ihanan leppoisa ja rento, vaikka itse ruoka minua hiukan kammoksuttikin!


Well I know - at first I did the text only in Finnish, but here it is is english as well.

You know the feeling when you have to put your values on the test and to challenge yourself? As you get older it seems like there are all the time more and more this kind of situation where you know how you would normally act but at that certain moment it is not the proper way to do so...  I have decided to challenge myself on this trip and to seek new ways to work thru all kind of situations that come on my way.

One thing that has truly challenged me during my stay here in Paraguay has been my independence. I knew it bbefore I even came here but this thing has been really a difficult subject. When I first time heard that we would be living in hostfamilies I knew to expect difficulties. I am actually now living 3 months in someone elses house and that it self is not a problem, but I am used to make my own decisions about my comings and going so this is really making this ..... well challenging!   When I was in mt twenties, this really wasnt any problem and I have two excellent experiences from India and USA that were very successfull, but nowadays I love my privacy and own space!
Well anyway - to give you an exsample:

My family here is just lovely. 3 Adorable persons ( mother, father and an adult daughter) whom do their best to be nice and helpful for me but at the same time they think of me as their other daughter with all limits and restrictions... At first I didnt have a key of my owen whitch made it a little bit difficult to go to work and so on... Also I had to be back at house before they went to bed. The doors are locked from inside as well with the key so you can imagine the problems at first. Now this is no longer a problem as I have my own key :D  Jippiii!!!
Well I do have my key but Im still expected to be at the house at lunch time - before they start the prayer...

So an other thing that has given me a little bit of problems. And this thing is eating. You know you have your own habits that you alway do and now you are totally depending on other people... So the food has become an issue fo me.
As a matter a fact I thought the biggest problem would have been the celiacs disease that I have but no. My biggest problem is my coffein addiction. I need to have at least one cup of coffee before I get myself started - and my hostfamily drinks cosido in morning and that is like green tee. Not exactly coffee :)
Well fortunately my project collegue lives close by and I go there every morning to have my morning coffee.

Also to add here something about eating. I love BBQ food and I was so excited about the fact that they love to BBQ like almost every week... What I didnt expect was that the food is mainly consisting from fat! So I have actually found myself already twise in a situation where I sit beside the table and I have a piece of "meat" sticking on my plate and I have no idea how I will survive. The piece of "meat" is a bone with 100g pure fat and 10g of meat is hidden somewhere in the middle. Once you start poking the piece with your fork thinking that you need at least 1,5 liter of coke to get the piece down and at the same time you are like calming yourself down so that You are not going to throwup - you are in despret need of salvation!   Well if it makes it a little easier - is to know that my collegue has the exact same look on his face that this is not going to end well :)

Well they say that you can eat even an elephant if you just cut into a small enough pieces.

This picture is taken last sunday on a BBQ picnik with our aquatic rescue course participants.... Really nice event even though the food is actually scaring me off!!!

Working, working and working. Töitä saa kyllä tehdä!

Tekemisen kulttuuri on ihan toisenlaista täällä. Ihmiset ovat oman kellonsa herroja ja tulevat paikalle, kunhan se heille sopii. Eurooppalaisina sellainen on tietysti meille melko outoa ja olemmekin saaneet tästä jo esimakua Asunciónista lähtiessämme ;)

Töitä meille on erityisesti teettänyt projektin aloituksen lykkääminen sekä aikataulujen totaalinen muuttuminen. Viikon intensiivinen kurssi onkin nyt lähes 4 viikkoa kestävä iltakurssi, jonne osallistujan valuvat hiljalleen ensimmäisen tunnin aikana. Haaste on toki se, että illat ovat muutenkin vain 2 tunnin mittaisia eli osa porukasta saa melko lyhyet teoriatiedot itselleen. Noh maassa maan tavalla ja silleen. Olemme jo tehneet päätöksen yhdessä paikallisten kanssa, että kurssilta valmistuu kaikki, mutta vain aktiiviset läsnäolijat saavat ns. oikeuden toimia rantavahteina.

Mitä me siis tehdään? Noh, koulutamme projektin ekassa vaiheessa uusia lifeguardeja eli rantavahteja. Mun työpari Zdenko vetää allas osuudet ja minä ensiapuosuudet ja simulaatiot + harjoitukset  tehdään kimpassa.

So the culture of working seems to be a little different in here. People come and go as they please and as we are Europeans and used to something else - this is kind of weird. Well we did get our part of the  timetables already when we left from Asunción after we waited for some 1,5 hours so it shouldnt suprize anymore!!!

Well what do we do in here? We are now on the stage one in our whole project and we have started the course to provide the training for future lifeguards. We were planning to have an intensive course for one week to have it done but as we arrived here we found out that the participants were not able to work with our original schedule. So we made the plan B and C and... now we are having plan x and this is to have almost 4 weeks course... 2 hours every day and on sundays we will have more time on the beach.  So somehow a little complicated but at the same time - well this is  why we came her so :)  keep on smiling !

The plan is that Zdenko teaches all the water rescue thery and I do the First Aid and the the practical training we share.

At the local branch. Paikallisella osastolla. Filial Itapua.   Kuva Zdenko Babic

Training has started. My interputer, Felix. Koulutus on alkanut, tulkkina toimii korvaamaton Felix. Kuva Z.B.

Kuva: Zdenko Babic

All our material is for us in english and translated for the participants in spanish. 

Kaikki mateliaali on meillä itsellämme enkuksi ja kurssilaisia varten ne heijastetaan espanjaksi seinälle.

Kuva: Zdenko Babic

 Preparing my stuff for the evening... Two computers to play with!

Illan valmistelua, kaksi konetta, toinen mua ja toinen kurssilaisia varten.

Työn tekoon on mennyt ainakin nyt alussa paljon aikaa ( noin10-12h /pvä) kun käännökset pitää saada valmiiksi ja muokata asianmukaisiin esityksiin.
It takes a lot of time to prepare for the evenings and all together we are working kind of long days.

Muita juttuja :)

Viikonloppuna on ekat Carnevaalit joten porukkaa alkaa virrata kaupunkiin. mielenkiinnolla odotan juhlien alkua ja samalla voi jättää hyvästit rauhallisille yöunille!

Mun perhe: perheen Äiti Isabel Gimenes toimii paikallisen Punaisen Ristin presidenttinä. Mukava ja hurjan puhelias rouva, joka jaksaa jutella mulle, vaikka en puoliakaan ymmärrä.

perheen isä Emilio on jonkinlainen ympäristö arkkitehti ja erikoistunut topografiaan.

Perheeseen kuuluu lisäksi Ceci niminen parikymppinen tytär sekä kaksi koiraa. Mia 3kk on mun pikku murunen ja halipallo. Toinen koira Pipi vaan murisee mulle, joten jáä ilman rapsutuksia :)

So the next weekend will be the first official carnival weekend and there are approximately 20000 people expected to arrive here! So good bye rest and peace and silent nights!

Mia 3kk. Mun murunen!
Mia 3months, my sweetheart!

Pipi, 5v. Murisee ja näyttelee hampaitaan minkä ehtii.
Pipi 5 yrs. Not my friend at all :(

Ja tähän loppuun vielä hauska kuva puistosta... Ei uskalla lähteä kaivamaan maata, kun ei tiedä mitä löytää..

Here is one more picture from the central park... You should not dig here.....