To eat or not to eat? Syödä vai eikö syödä¿

Tiedättekös sen tunteen, kun joutuu miettimään omia arvojaan ja haastamaan itseään? Tuntuu, että tällaisia juttuja tulee vanhetessa koko ajan enemmän eteen ja aina vaan ne tuntuu hankalammilta ylittää ja ohittaa. Toisaalta itse olen alkaneen matkan ajan päättänyt haastaa itseäni ja voittaa myös itseni eteen tulevien haasteiden edessä.

Yksi haaste jonka tunnistin jo ennen lähtöä oli itsenäisyys tai paremminkin siitä osittainen luopuminen matkan ajaksi. Eli asun tämän reissun ajan eli noin 3kuukauden ajan perhe majoituksessa. Tavallaan asiassa ei ole mitään ongelmaa, mutta kyllä se oma rauha ja omat aikataulut on vaan niin tärkeä mulle. Tiesin toki jo matkaan lähtiessäni asian ja yritin sopeutua ajatukseen toisten nurkissa punkkaamisesta, mutta alkuun meinasi ihan tulla ahdistus!

Perheeseen kuuluu siis 3 aikuista ihmistä, jotka ovat ihan valtavan sydämellisiä ja mukavia, MUTTA... kun alkuun ensimmäiset päivät olin ilman avainta niin olin totaalisen kauhuissani siitä. Asunnosta siis ei pääse edes ulos ilman, että joku avaa oven, joten kaikki kulkemiseni oli tiedettävä etukäteen ja myös paluu piti olla sellaiseen aikaan, että ovat vielä hereillä. Olinkin siis seurueemme ainoa, jolla oli kotiintuloaika :) - huh, tiukka tilanne! Noh onneksi asia saatiin selvitettyä ja käyttäytymällä ilmeisesti hyvin, ansaitsin oikeuden avaimeen ja nyt siis saan kuljettua lähes oman tahtoni mukaan. Edelleen toki minunn odotetaan olevan lounaspöydässä tasan klo 12, kun ruokarukous alkaa ja kotona iltaisiin ennen klo 23, mutta ainakin minulla on oma AVAIN :)

No lisää ahdistumisia... ( en mä oikeesti ole ahdistunut, mutta kuitenkin pitää avautua "rakas päiväkirja tyylisesti")
Ruokailut. Noh ei asiassa ole tavallaan mitään ongelmaa, koska ruokavalio täällä muodostuu pitkälti sellaisten ruokien ympärille, joita voin keliaakikkona turvallisesti syödä. Mutta aamulla: miten ihminen herää ilman kahvia? Maa, jossa on oma kahvintuotanto - sanoisin, että on synti olla juomatta kahvia, mutta tässä perheessä ei juoda kahvia. SIIS OIKEESTI! Eli  juon aamuisin kupin tai Cosidoa, joka on aiemmin mainitsemani tereren ja maten kaltainen lämpimänä nautittava juoma. Tämän jälkeen kipitän kollegani asunnolle, jossa minulle on jo odottamassa mukillinen kahvia :D  Elämän pieniä iloja!

Lisänä tähän ruokailujutskaan on pakko mainita vielä isosti odottamani BBQ-illat. Meille mainostettiin kovasti  grilli perinnettä josta paikalliset ovat kovin innoissaan, mutta kammotuksekseni olen nyt löytänyt itseni jo kahdesti samasta tilanteesta, että mulla törröttää lautasella iso mehevä ihransekainen möykky, jossa on liha kätkettynä jonnekkin näkymättömiin ja mietin siinä haarukalla sitä siirrellessäni lautasen reunalta toiselle, että miten selviän asiasta ilman oksu-refleksiä tai muuten vaan kuolemaa!!! Minua on kyllä tilanteessa lohduttanut se, että kollegani Kroatiasta tekee samaa ja pienehkön palan alas saamiseen me molemmat tarvitsemme runsaasti Colaa tai muuta juomaa.
Sanotaanhan sitä toki, että riittävän pieninä paloina ihminen voi syödä vaikka norsun!!!  Eli seuraavia iloisia grillibileitä odotellessa.

Tänään meillä oli BBQ ruokailu kurssipäivän päälle, joten paikalliset valmistivat herkkuja meidän opiskellessa/kouluttaessa.

Tunnelma oli ihanan leppoisa ja rento, vaikka itse ruoka minua hiukan kammoksuttikin!


Well I know - at first I did the text only in Finnish, but here it is is english as well.

You know the feeling when you have to put your values on the test and to challenge yourself? As you get older it seems like there are all the time more and more this kind of situation where you know how you would normally act but at that certain moment it is not the proper way to do so...  I have decided to challenge myself on this trip and to seek new ways to work thru all kind of situations that come on my way.

One thing that has truly challenged me during my stay here in Paraguay has been my independence. I knew it bbefore I even came here but this thing has been really a difficult subject. When I first time heard that we would be living in hostfamilies I knew to expect difficulties. I am actually now living 3 months in someone elses house and that it self is not a problem, but I am used to make my own decisions about my comings and going so this is really making this ..... well challenging!   When I was in mt twenties, this really wasnt any problem and I have two excellent experiences from India and USA that were very successfull, but nowadays I love my privacy and own space!
Well anyway - to give you an exsample:

My family here is just lovely. 3 Adorable persons ( mother, father and an adult daughter) whom do their best to be nice and helpful for me but at the same time they think of me as their other daughter with all limits and restrictions... At first I didnt have a key of my owen whitch made it a little bit difficult to go to work and so on... Also I had to be back at house before they went to bed. The doors are locked from inside as well with the key so you can imagine the problems at first. Now this is no longer a problem as I have my own key :D  Jippiii!!!
Well I do have my key but Im still expected to be at the house at lunch time - before they start the prayer...

So an other thing that has given me a little bit of problems. And this thing is eating. You know you have your own habits that you alway do and now you are totally depending on other people... So the food has become an issue fo me.
As a matter a fact I thought the biggest problem would have been the celiacs disease that I have but no. My biggest problem is my coffein addiction. I need to have at least one cup of coffee before I get myself started - and my hostfamily drinks cosido in morning and that is like green tee. Not exactly coffee :)
Well fortunately my project collegue lives close by and I go there every morning to have my morning coffee.

Also to add here something about eating. I love BBQ food and I was so excited about the fact that they love to BBQ like almost every week... What I didnt expect was that the food is mainly consisting from fat! So I have actually found myself already twise in a situation where I sit beside the table and I have a piece of "meat" sticking on my plate and I have no idea how I will survive. The piece of "meat" is a bone with 100g pure fat and 10g of meat is hidden somewhere in the middle. Once you start poking the piece with your fork thinking that you need at least 1,5 liter of coke to get the piece down and at the same time you are like calming yourself down so that You are not going to throwup - you are in despret need of salvation!   Well if it makes it a little easier - is to know that my collegue has the exact same look on his face that this is not going to end well :)

Well they say that you can eat even an elephant if you just cut into a small enough pieces.

This picture is taken last sunday on a BBQ picnik with our aquatic rescue course participants.... Really nice event even though the food is actually scaring me off!!!